Sivut on tarkoitettu keskusteluun vanhoillislestadiolaisuudessa oleville tai olleille sekä kirkkoon kuuluville tai vanhoillislestadiolaisuutta tutkiville tai siitä muutoin kiinnostuneille. He voivat keskustella täällä kokemistaan tai havaitsemistaan hyvistä seikoista, vääryyksistä ja Jumalan sanan vastaisuuksista.

Rasistiset ilmaisut, sekä ulkomaalaisen tai Suomen kansalaisen halventaminen ja loukkaaminen on kielletty. Toimet rasistisia kirjoituksia vastaan ovat ankarat. Jäsenille, joiden viesteissä esiintyy rasismiin rinnastettavaa materiaalia joudutaan antamaan porttikielto www.isansana.com keskusteluun.  
 
Totuuden kertomista ei katsota loukkaavaksi. SRK:n ja Rauhanyhdistyksen johtotehtävissä olevat / olleet voi mainita nimeltä heidän tehtäviinsä kuuluvissa asioissa kunhan puhuu heidän todellisista julkisista teoista ja toimistaan (mikäli he yksityishenkilöinä sanovat ja tekevät viran hoidon ulkopuolisissa asioissa jotain moitittavaa, ei heitä saa moittia niistä nimeltä mainiten). Samoin julkisessa tilaisuudessa julkisesti esiintyvät henkilöt heidän sanomisistaan ja teoistaan ja SRK:n julkilausumien antajat voi mainita nimeltä. Päivämiehessä ja Siionin Lähetyslehdessä julkaistuja kirjoituksia kritisoitaessa voi kertoa kirjoittajan ja päätoimittajan nimen.  
 
Valheellisia tietoja ei saa esittää. Mielipiteet on hyvä myös sellaisiksi mainita. Kenenkään keskustelijan leimaaminen sairaaksi, mielenvikaiseksi, hulluksi, rikolliseksi tms. nimityksellä nimitellen ilman riittävää näyttöä ja perustelua siitä, ei ole sallittua.

Uskon perusteista

Kukaan ihminen ei voi täyttää Jumalan käskyjä (käskyt 1.-10.). Minkä tahansa käskyn rikkominen on syntiä. Uskova kilvoittelee ne täyttääkseen, mutta joutuu päivittäin toteamaan, ettei pysty niitä täyttämään. Siksi ihmiselle jää jäljelle vain turvautuminen Jumalan armoon ja anteeksiantoon. Koska jokainen ihminen syyllistyy näin Jumalan käskyjen rikkomiseen, ei kenellekään jää sijaa olla lähimmäistään kohtaan armoton. Uskovan tulee antaa syntejään katuvalla hänen syntinsä anteeksi. Mikäli uskova ei anna lähimmäiselleen anteeksi hänen syntejään, ei Jumalakaan anna tälle armottomalle mitään anteeksi. Tehty parannus pätee, kuten ryövärin parannus ristillä.

Parannuksen hedelmiin kuuluu, että se tehdään siinä laajuudessa, kuin se on tehty - niiltä anteeksi pyytäen, ketä se koskee. Julkisesti tehdystä synnistä tulee tehdä parannus julkisesti. Julkisesti tehty synti poistuu vasta, kun siitä on tehty parannus julkisesti ja siitä on myös tiedotettu julkisesti siinä laajuudessa, kuin sitä on levitetty. Tämä tarkoittaa sitä, että julkaisussa ilmoitetaan missä asiassa on kerrottu / kirjoitettu väärin ja ilmoitetaan, miten sen olisi pitänyt kuulua ja pyydetään anteeksi väärää tekoa / opetusta. Julkaisussa puhutaan oikaisusta. Jokaisessa julkaisussa pitäisi aina olla jokin oikaisu ennen kuin julkaisua voi edes pitää uskottavana.

Salassa tehdystä synnistä tehdään parannus rippi-isälle / äidille. Salassa tehdystä synnistä ei saa vaatia julkista parannusta.

"Hoitokokouksista" puuttui armo ja anteeksiantamus

Niitä voidaan tarkastella Jumalan sanan valossa:

Jeesuksen opetuksen mukaan (Kristuksen kirkkolaki): (Matt. 18:15) "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee niin sinä olet veljes voittanut." Uuden käännöksen mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."

Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta. Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muun johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujalta tulee edellyttää parannusta panettelustaan.

Suoraan ei voi mennä vaiheeseen 3).

Millä oikeudella hoitokokouksissa tuomittiin ihmisiä kerralla, ilman vaiheita 1)-2) sitoen seurakunnasta ulos helvettiin? Hoitajien mielivallalla, jolla ei ollut mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa.

Mistä ymmärsin ensimmäisen kerran, että nyt on tehty hirvittäviä vääryyksiä? Siitä, että omaa äitiä syytettiin kososlaisuudesta, eikä hänessä ollut ilmennyt mitään väärää. Hän kilvoitteli uskossaan kuten kuka tahansa oikeassa uskossa oleva. Nyt koko lähetysalueen uskovien edessä häneltä vaadittiin tyhjästä ilmestyneestä syystä "kososlaisuudesta" parannusta. Mitään perustetta, tai selkeää syntiä ei kukaan häntä vastaan esittänyt. Ei mitään syntiä. Hän pyysi anteeksi kososlaisuutta. Kukaan ei aiemmin tiennyt hänessä sellaista olevankaan. Hänen anteeksipyyntönsä oli "väärin pyydetty", ja vaikka sanat olivat oikeat, niin "henki oli väärä" ja hänet "sidottiin" saman tien. Ei mennyt kuin viikko, niin isän veljen vaimo (S) jätti äidille (kukaan muu ei hänelle käynyt) pyynnön tulla häntä kuolinvuoteelle katsomaan. Äiti meni. S:llä oli hätä synneistään ja hän halusi tehdä parannuksen. Kun äiti häntä siunasi, hän ryhtyi saman tien kiittämään Jumalaa. S kuoli 2 päivän kuluttua. Mikäli äidin "sitominen" olisi ollut oikea, ei hänellä olisi ollut Pyhää Henkeä, joten ei siunauskaan olisi saanut S:ää kiittämään Jumalaa.

Mitäkö minä olen tehnyt?

Synnin, josta olen tehnyt parannuksen. Silti minulta vaadittiin tästä yhdestä synnistä ja minua vastaan kerrotuista lukuisista toinen toistaan mielettömimmistä perättömistä juoruista uutta ja uutta julkista parannusta 16+2 kertaisissa ristikuulusteluissa, joista kukin kesti 4-8 tuntia ja joissa oli kerralla 3-12 raatelijaa, yht. 23 eri henkilöä 1 kuukauden - viikon - päivän välein kiihtyvässä tahdissa 8 kuukauden ajan. Tämä jos mikä on pohjatonta armottomuutta.

Synnistäni ei ole olemassa rikoslaista löydettävää rikosnimikettä. Syntini kuuluu yksin rippi-isälle ja koskee vain kahta henkilöä. Se ei ole julkisesti käsiteltävissä. Se ei anna hyväksyttävää syytä kimppuuni hyökänneiden rikoksiin, valheisiin, julkisiin herjauksiin perättömään ilmiantoon (nykyiseltä rikosnimikkeeltään törkeään kunnianloukkaukseen), josta on seuraamuksena vähintään 2 vuotta vankeutta, perättömiin lausumiin viranomaismenettelyssä, perättömiin lausumiin tuomioistuimessa eikä perheeni raateluun ja tuhoamiseen.

Toiseksi olen samanlainen, kuin muutkin ihmiset. En kykene täyttämään Jumalan käskyjä (käskyt 1-10). Rikon niistä jotain tai joitakin päivittäin. Siksi tarvitsen osakseni armoa ja anteeksiantamusta. Kilvoittelen uskossani. Se edellyttää sitä, että tuntee syntinsä, katuu niitä ja uskolla omistaa saadun synnin päästön.
 

En ole tehnyt mitään, minkä perusteella raatelijoillani olisi ollut laillista syytä hajottaa perhettäni ja ryöstää minua kestämättömään velkakierteeseen, eikä 10 lasteni kummilla osallistua kummilapsen perheen hajottamiseen. Silti nämä armottomat omavanhurskaat ovat niin tehneet.

Sivujen tarkoitus

Siioni tulee pestä omavanhurskaista. Heitä tulee neuvoa tekemään parannus pahoista teoistaan. Jolleivät he tee parannusta, tulee heidät sitoa. Joka tapauksessa heidät tulee erottaa kaikista siionin luottamustehtävistä. Lutherin sanoin: "Nurkissa naukukoot, mutta saarnatuoliin ja alttarille heitä ei saa päästää." Muutoin ei rakkaus ja rauha voi lammas laumaan palata.